Kestävään kehitykseen kiinnitetään tällä hetkellä paljon huomiota, eikä vähiten rakennusteollisuudessa. Kestävä kehitys on kaikkien mielestä tärkeää, mutta mikä on asian todellinen laita? Voiko rakennusteollisuudesta todella tulla täysin kestävä vai onko puhe vain siitä, että alasta halutaan tehdä hieman vähemmän kestämätön?
Muutaman vuoden takaisen raportin mukaan EU:n rakennusteollisuuden osuus kasvihuonekaasupäästöistä on 5-12 prosenttia*, joka on yli 35 prosenttia kaikesta jätteestä ja 50 prosenttia neitseellisten raaka-aineiden louhinnasta**. Tämä ei tietenkään ole kestävän kehityksen mukaista, mutta onko muutos mahdollista? Voidaanko ongelma ratkaista esimerkiksi käyttämällä uusia biopohjaisia materiaaleja, lisäämällä kierrätysmateriaalien osuutta tuotteissa tai valitsemalla tuotteita, joissa on pienempi hiilidioksidiekvivalenttijalanjälki? Vai onko ongelma kenties ratkaistavissa tekoälyllä? Nämä ehdotukset ovat tarpeellisia, mutta ne eivät oikeastaan ratkaise perusongelmaa. Koska ei ole kestävää, jos jatkamme neitseellisten raaka-aineiden hankkimista suurina määrinä ja sitten ajan mittaan muutamme ne jätteeksi ja päästämme samalla suuria määriä kasvihuonekaasuja.
On tietenkin hyvä, että 1990-luvulta lähtien esimerkiksi Ruotsin rakennusteollisuuden CO2eq-jalanjälki on vähentynyt huomattavasti. Mutta kun asiaa katsoo tarkemmin, periaatteessa vain rakennusten käytöstä aiheutuva jalanjälki on pienentynyt. Tämä taas johtuu pääasiassa rakennusten energiatehokkuuden paranemisesta, mutta varsinaisen rakentamisen CO2eq-jalanjälki on pysynyt lähes ennallaan. Tämä on yksi syistä, jonka takia Ruotsissa on vaadittu lakisääteisesti vuodesta 2022 lähtien, että uusista rakennuksista on tehtävä ilmastoselvitys. Ilmastoselvitykset ovat tärkeä askel oikeaan suuntaan. Niissä ei enää keskitytä vain rakennuksen energiankulutuksen vähentämiseen ja siten päästöjen vähentämiseen, vaan tarkastellaan myös mitä tapahtuu itse rakentamisen ja rakennuksen komponenttien valmistuksen aikana.
Ongelma ja miten se ratkaistaan
Keskeinen kysymys on rakennusmateriaalien pitkän aikavälin arvo. Tällä hetkellä suurin osa siitä, mistä rakennukset koostuvat, eivät ole enää taloudellisesti katsottuna käyttökelpoisia. Poikkeuksiakin on, mutta yleisesti ottaen on lähes aina halvempaa käyttää uusia materiaaleja kuin yrittää käyttää uudelleen olemassa olevia materiaaleja. Tähän tilanteeseen on saatava muutos, jos rakennusalasta halutaan tehdä täysin kestävä.
Yksi keino on tehdä uusien materiaalien käytöstä kalliimpaa. Toinen vaihtoehto on tehdä olemassa olevien materiaalien uudelleenkäytöstä helpompaa ja siten halvempaa. Itse uskon enemmän jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska ensimmäinen keino tarkoittaa epäsuorasti, että rakentamisen kokonaiskustannukset nousisivat ainakin aluksi. Tätä emme yhteiskuntana tällä hetkellä kaipaa.
Mitä siis voimme tehdä, että rakennusmateriaalien uudelleenkäytöstä saadaan helpompaa ja halvempaa? Toisin sanoen, miten voimme lisätä rakennusmateriaalien arvoa? Yleisesti ottaen se on melko yksinkertaista:
- Ylivoimaisesti helpoin tapa pidentää rakennusmateriaalien arvoa on antaa niiden olla siellä missä ne jo ovat. Purkamisen sijaan säilytetään rakennukset ja mukautetaan niitä tarpeiden muuttuessa.
- Kun rakennusmateriaalia ei enää tarvita, se on voitava purkaa ja uudelleenkäyttää siten, että se menettää mahdollisimman vähän arvoaan.
Valitettavasti asiat eivät ole näin yksinkertaisia kaikilta osin. Jotta edellä mainitut asiat on mahdollista saavuttaa, tarvitsemme muutamia asioita:
- Muuntojoustavuus
Suunnittele rakennukset niin, että tiloja on mahdollista muuttaa ilman, että se on liian kallista eikä rakennusmateriaaleja tarvitse tuhota paljon. Muutosjoustavuutta edesauttaa rakennuksen suunnittelutyön korostaminen, esimerkiksi mihin kiinteistön eri toiminnot sijoitetaan.
- Potentiaali uudelleenkäyttöön
Rakennuksen eri osien kokoaminen niin, että ne voidaan myös purkaa vahingoittamatta niitä. Esimerkiksi yleisesti ottaen on parempi ruuvata kuin liimata. Toki huomioon on otettava muitakin näkökohtia, kuten eri osien välisen riippuvuuden vähentäminen.
- Digitaalinen tietopankki
Kun tulee aika käyttää tuotteita uudelleen, varmista, että sinulla yksityiskohtaista tietoa siitä mitä rakennuksessa on. Kysymyksiä voi tulla esiin 10 tai 50 vuoden kuluttua, joten on järkevää luoda tietopankki, jossa kiinteistön yksityiskohtaisetkin tiedot pysyvät tallessa ja helposti saatavilla. On mahdotonta tietää, mitä kysymyksiä nousee esille jopa vuosikymmenten päästä, joten turvallisinta on tallentaa mahdollisimman paljon tietoa eri tuotteista.
Työssä on siis hyvin paljon kyse siitä, että tehdään oikeita asioita nyt, jotta hyötyä saadaan mahdollisesti kaukanakin tulevaisuudessa. Kannattaa pitää mielessä samanaikaisesti kaksi tavoitetta: Meidän täytyy tehdä voitavamme, jotta rakennusteollisuudesta tulisi vähemmän kestämätön jo nyt, ja samalla luoda perusta täysin kestävälle rakennusteollisuudelle tulevaisuudessa.
”Jotta rakennetusta ympäristöstä saadaan pitkällä aikavälillä arvokas ja kestävä, rakennukset on suunniteltava siten, että rakennusten ja niiden osien uudelleenkäyttö on kustannustehokasta. Samalla niiden arvo täytyy pysyä samana tai kasvaa.”
Jan Boström
Head of Sustainability Development
iBinder Group
jan@sundahus.se
Jan Boström on työskennellyt rakennusteollisuuden tiedonhallinnan parissa vuodesta 2002 lähtien. Hän keskittyy yksityiskohtaisiin tuotetietoihin, joiden avulla voidaan vähentää tulevia terveys- ja ympäristöriskejä sekä varmistaa, että erilaisia vihreän rakentamisen sertifiointijärjestelmiä ja muita ympäristövaatimuksia noudatetaan. Hän on SokoPron emoyhtiö iBinder Groupin ja sen tytäryhtiön SundaHusin kestävän kehityksen johtaja. Hän on ollut tiiviisti mukana EU:n BAMB-hankkeessa sekä useissa muissa vastaavissa hankkeissa. Nyt hän keskittyy mahdollistamaan pitkäaikaisesti arvokasta, kestävää ja kiertotalouden mukaisesti rakennettua ympäristöä. Tavoite on mahdollista saavuttaa, jos strukturoituun ja yksityiskohtaiseen tietoon on helppo päästä käsiksi.
*Operaatiot eivät sisälly
**Neitseelliset raaka-aineet ovat materiaaleja, joita otamme luonnosta ensimmäistä kertaa. Nämä ovat yleensä materiaaleja, jotka kaivamme kaivoksesta tai kaadamme metsästä.